Salon taidemuseo Veturitalli
Mariankatu 14, 24240 Salo
Puh. +358 (0)2 778 4892
veturitalli@salo.fi

Museorakennus

rakennus1.jpgveturitalli.gifrakennus3.jpg

Salon taidemuseon rakennus on vanha veturitalli. Yli 100-vuotias veturitalli on käynyt historiansa aikana läpi useita laajennusvaiheita. Viimeisen laajennuksen tuloksena rakennus muutettiin nykyaikaiseksi taidemuseoksi. Vanha tiilinen osa kunnostettiin näyttelyhalleiksi ja kylkeen rakennettiin uudisosa, jossa sijaitsevat toimisto- ja työtilat, taideteosten säilytystilat sekä tilauskahvila. Saneerauksen ja uudisrakennuksen suunnittelusta vastasi kaupunginarkkitehti Lauri Hollmén. Taidemuseona Veturitalli avattiin lokakuussa 1998.

Karjaan ja Turun välinen junaliikenne Salon kautta käynnistyi vuonna 1899. Pitkin radan vartta Salon asema-alueella on eri käyttötarkoituksiin suunniteltuja rakennuksia. Paloturvallisuuden vuoksi veturien huoltorakennus tehtiin tiilestä ja sijoitettiin etäälle muista rakennuksista. Veturitalli rakennettiin rautatiearkkitehti Knut Nylanderin piirustusten mukaan vuosina 1898-1899. Veturitallin tyylipiirteet kertovat uusrenessanssin ihanteista.

Veturitallissa oli aluksi kaksi pilttuuta ja vesitorni. Vuonna 1923 veturitallin pilttuita pidennettiin. Aikaa myöten lisätilaa tarvittiin yhä useammalle veturille. Vuoteen 1935 mennessä pilttuita oli neljä. Sisäpihan käsikäyttöiseltä kääntöpöydältä eli venkipöydältä ohjattiin veturit raiteita pitkin pilttuisiin, joissa oli huoltoa varten rasvamontut.

Vanha veturitalli on muutettu taidemuseoksi rakennuksen historiaa kunnioittaen. Monin paikoin on jätetty yksityiskohtia muistuttamaan rakennuksen aiemmista toiminnoista. Pilttuiden suurten ulko-ovien saranat ovat paikallaan, samoin kuin kaksi savupiippua, joilla poistettiin höyryveturien savu. Taidemuseon sisäpihalla kääntyvässä venkipöydässä seisoo veturi. Veturi hankittiin museon avajaisvuonna Haapamäen Veturipuistosta. "Kana"-tyypin veturin kunnostamisen suoritti Haapamäen Museoveturiyhdistys. Veturi on vuodelta 1921 ja se on ollut liikenteessä vuoteen 1970 saakka. Lempinimensä se on saanut tyypilleen ominaisen "nokkivan" kulkutavan johdosta.

Lähde: Ranta, Pirjo 1988. Salon veturitallit ja rautatieaseman ympäristö. Historiallinen katsaus ja kunnostamis- ja kehittämissuunnitelma. Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu, arkkitehtiosasto.