Salon taidemuseo Veturitalli
Mariankatu 14, 24240 Salo
Puh. +358 (0)2 778 4892
veturitalli@salo.fi

aku.jpg
Lyytikäinen, Aku analyysissa, 1974 (yksityiskohta)

grimm.jpg
Lyytikäinen, Grimmin hetki, 1985 (yksityiskohta)

pojat.jpgLyytikäinen, Potretti pojista, 1971 (yksityiskohta)

Olli Lyytikäisen retrospektiivi ja Elonkorjaajien näyttely 7.6.-28.9.2014

Olli Lyytikäinen (1949-87)

Olli Lyytikäinen oli ainutlaatuinen taiteilija, jonka fantasiantäyteisissä akvarelleissa ja piirroksissa huumori ja tarkkanäköinen syvällisyys kulkevat käsi kädessä. Vuoden 1971 ensinäyttelystä lähtien hänen taitonsa ja omaperäinen ilmaisunsa herättivät sekä yleisössä että kriitikoissa arvostusta. Läpimurto tapahtui 1973 näyttelyn ´Afrikasta ikuisuuteen´ yhteydessä.

Lyhyeksi jääneestä elämästä huolimatta Lyytikäisen tuotanto oli runsas ja merkitykseltään tärkeä. Lyytikäisen kekseliäs kuvamaailmansa on jatkuvasti ajankohtainen. Näyttelyssä on teoksia koko Lyytikäisen taiteilijauran ajalta aina 1960-luvulta vuoteen 1986 asti, lukumääräisesti 137. Teoksia on saatu lainaksi niin museoiden kuin yksityishenkilöidenkin kokoelmista Ruotsista ja Suomesta. Näyttely on ollut esillä alkuvuodesta Ruotsissa Pohjoismaisessa Akvarellimuseossa Skärhamnissa (Nordiska Akvarellmuseet). Suomessa näyttely on esillä ainoastaan Salon taidemuseossa.

Näyttelyn yhteydessä ilmestyy Salon taidemuseon julkaisema suomenkielinen näyttelykirja Olli Lyytikäisestä. Julkaisussa on museonjohtaja Laura Luostarisen esipuheen lisäksi ruotsalaisen taideasiantuntija Björn Springfeldtin sekä Olli Lyytikäisen ystävän, kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salosen kirjoittamat artikkelit. Ruotsinkielinen 196-sivuinen Akvarellmuseetin julkaisu "Flyende Hamlet. I huvudet på Olli Lyytikäinen" sisälsi samat artikkelit.

Nordiska Akvarellmuseetin tekemä video Olli Lyytikäisestä

Elonkorjaajat (1971-)

Olli Lyytikäinen oli perustamassa taiteilijaystäviensä kanssa Elonkorjaajien taiteilijaryhmää 1971. Ryhmä järjesti 70 näyttelyä helsinkiläisessä Halvat Huvit galleriassaan ja yhteisnäyttelyitä, joista kulttitapahtumaksi muodostui Tajunnan Tarroja näyttely Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä, Moderna Museetissa Tukholmassa ja Nordens Husissa Reykjavikissa 1977.

Ryhmän yhteisnäyttelyt vähenivät 1980-luvun alun jälkeen kunkin taiteilijan keskittyessä omaan tuotantoonsa. Yhteisesiintymiset aktivoituivat taas 2000-luvun alussa näyttelyillä Jyväskylän taidemuseossa, Helsingin taidehallissa, Kiskon kivimeijerissä, Pro Artibus taidekeskuksessa Tammisaaressa, Kuntsin taidemuseossa Vaasassa ja Valokuvataiteen museossa Helsingissä.

Elonkorjaajia on kuvattu monipuoliseksi taiteilijaryhmäksi, jolla ei ollut yhtenäistä estetiikkaan vaan yhteinen energia. Tekijöiden tuotanto edustaa klassista piirtämistä ja maalaamista, abstraktia kuvakieltä, performanssia, postitaidetta, käsitetaidetta, happeningeja, valokuvausta, ympäristöveistoksia, monumentaalisia reliefejä, biotaidetta, joita kaikkea sitoo leikki ja rikkaus sisällöissä ja esitystavoissa.

Salon näyttelyyn osallistuvat edustavat ryhmän kuvataidetta: Pekka Airaksinen, Carolus Enckell, Antero Kare, Philip von Knorring, Jan Olof Mallander, Carl-Erik Ström, Ilkka Juhani Takalo-Eskola, Erik Uddström, Janne Vainio, Peter Widén ja Stuart Wrede. Myös ryhmän keksimältä ja kuvitteelliselta jäseneltä pseudonyymi Leo Ruuskaselta on mukana teoskokonaisuus.