Salon taidemuseo Veturitalli
Mariankatu 14, 24240 Salo
Puh. +358 (0)2 778 4892
veturitalli@salo.fi

erwittnetti2.jpg
USA, New York 1977 ©Elliott Erwitt/Magnum Photos
erwittnetti3.jpg
Provence, France 1955
erwittnetti.jpg
Kalifornia, USA 1955 ©Elliott Erwitt/Magnum Photos

Elliott Erwitt, Retrospective 30.9.2017- 4.2.2018

Salon taidemuseo avaa näyttelysyksynsä merkittävällä kansainvälisellä valokuvanäyttelyllä Elliott Erwitt Retrospective. Näyttelyn on tuottanut maailmankuulu ranskalainen kuvatoimisto Magnum Photos sekä italialainen Forte di Bard - museo yhteistyössä, ja siihen on valikoitunut 166 valokuvaa Magnumin kuvakokoelmista vuosilta 1946-2011. Pääosin mustavalkofilmille kuvattu näyttely avaa autenttisen näkymän sotien jälkeisiin vuosikymmeniin ja sota-ajan jälkikaikuihin. Näyttelyn keskiössä ovat elämän kepeys, toiveikkuus, huumori ja rakkaus. Vuosi sitten valmistunut näyttely siirtyy Saloon Budapestin Robert Capa Contemporary Photography Centeristä, jota ennen se oli esillä Forte di Bardissa.

Tämä New Yorkissa asuva valokuvauksen teräsvaari eli ´grand old man´ on tilannekuvauksen mestari. Lähes yhdeksänkymppinen Elliott Erwitt tunnetaan oivaltavasta huumoristaan, jota hän on saattanut valokuviinsa pilke silmäkulmassa. Euroopassa paljon toimineena valokuvaajana Elliott Erwitt jatkaa viime vuosisadan ranskalaista valokuvauksen klassista tyyliä seuraten mm. ihailemiensa Henri Cartier-Bressonin ja Robert Capan jalanjälkiä. Mutta yhtälailla Elliott Erwitt voidaan laskea Yhdysvaltain 1900-luvun sosiaalisen dokumenttivalokuvauksen vaikuttajiin, sillä jo 1950 hän kuvasi toimeksiannosta yhdysvaltalaisen teollisuuskaupungin muutosta. Erwittin ura valokuvaajana on jatkunut yli 70 vuotta.

Elliott Erwitt Retrospective on Salon taidemuseon ja Magnum Photos -kuvatoimiston kolmas yhteisesti Salossa esille saatettu näyttely. Aiemmat ovat olleet Steve McCurry vuonna 2010 ja Bruce Gildenin, Martin Parrin ja Alec Sothin ryhmänäyttely 2008. Lisäksi Salon taidemuseo on esitellyt muita suuria ulkomaisia valokuvaajanimiä kuten 2015 Nick Brandt, 2012 Jim Brandenburg, 2007 Arno Rafael Minkkinen, 2006 Mary Ellen Mark, 2004 Disfarmer ja 2004 Josef Koudelka.

Näyttelystä nousee esiin Erwittin tuotannon keskeisiä teemoja kuten rantaelämä, elämää kaupungeissa, havaintoja museoissa, koira-aiheita, ja ennen kaikkea ihmisten keskinäisiä suhteita persoonallisuuksineen. Erwitt kuvaa pääasiassa analogisilla, valoa filmille tallentavilla kameroilla kuten Leica tai nuoruudessa Rolleiflex. Hän tarkkailee väsymättä ympäristöään kameran etsimen kautta ja on kehittänyt kyvyn havaita tilanteita jo ennen niiden syntymistä. - Aiheita on kaikkialla, jos on tarkkana. Kuva joka kiinnittää huomion, herättää tunteita, saa ajattelemaan, nauramaan tai itkemään, on hyvä kuva, sanoo Erwitt.

Elliott Erwittin taival Magnumin kuvaajaksi

Elliott Erwitt syntyi 1928 Pariisissa venäjänjuutalaiseen emigranttiperheeseen ja vietti lapsuutensa Milanossa. Perhe muutti siirtolaisina 1939 New Yorkiin ja sieltä 1941 Los Angelesiin, jossa Erwitt aloitti valokuvausopinnot. Yhdysvaltojen kansalaisuuden Erwitt sai 1946 ja hän jatko-opiskeli New Yorkissa filmituotantoa 1948.

Nuori Erwitt palasi 1949 Italiaan, jossa omaksui valokuvaukseensa eurooppalaisen neorealismin otetta. Valokuvausmatka Ranskaan sysäsi Erwittin ammatilliselle uralle. Matkan jälkeen New Yorkin Modernin taiteen museon (MoMa) valokuvaosaston johtaja, itsekin merkittävä valokuvaaja Edward Steichen, osti häneltä kolme kuvaa museon kokoelmiin. Oston ansiosta hän sai ison toimeksiannon kuvata seuraavina vuosina maan johtavien kirjailijoiden muotokuvat kustantajien käyttöön.

Yhdysvaltojen 1930-luvun suuren laman vaikutuksia valtiolle dokumentoinut valokuvaaja Roy Stryker valitsi vasta 23-vuotiaan Elliott Erwittin amerikkalaisten huippuvalokuvaajien rinnalle dokumentoimaan Pittsburghin teollisuuskaupungin muutosta. Ajalta varsinkin yksi valokuva, leikkiasetta ohimoonsa painava poika, nousi keskeiseksi Erwittin tuotannossa.

Asepalveluksensa Erwitt suoritti 1951 ensin Saksan Karlsruhessa ja sitten Ranskan Verdunissa. Saksassa Erwitt oli osallistunut Life-lehden nuorille valokuvaajille järjestettyyn kilpailuun, josta sai toisen palkinnon sotilaselämän joutilaisuutta kuvaavalla Bed and boredom -sarjallaan. Palkintorahoillaan hän osti auton ja ajeli ympäri Eurooppaa valokuvaten eurooppalaisille ja amerikkalaisille julkaisuille.

Vuonna 1953 Robert Capa kutsui Elliott Erwittin Magnum Photos -kuvatoimiston jäseneksi. Erwitt asettui asumaan New Yorkin Manhattanille, joka edelleen on hänen tukikohtansa. Sieltä Erwitt on suunnannut kuvausmatkoille lukuisten toimeksiantojen viemänä ympäri maailmaa.

Magnumin merkitys Erwittin uralle on ollut paitsi kontaktit toimeksiantajiin, myös työ valokuvaajien tekijänoikeuksien puolesta. Jo varhain Magnum mursi käytännön, jossa tilaaja sai oikeuden kaikkiin toimeksiannon kuviin. Näin Erwittin ei ole tarvinnut kuvatessaan tehdä eroa oman ja toimeksiantajan tilaaman aineiston välillä, ja hän on saattanut myydä samasta aineistosta kuvia edelleen kilpaileville lehdille Amerikkaan ja Eurooppaan, sekä taltioida niitä arkistoihin myöhempää käyttöä varten, kuten näyttelyihin ja kirjoihin.

Ihmisyyden kuvaaja ja kylmää sotaa

Yleisön tietoisuuteen Erwitt ponnahti 1955, kun Steichen kutsui hänet osallistumaan New Yorkin modernin taiteen museossa kokoamaansa näyttelyyn The Family of Man. Jättihanke, edelleenkin legendaarisena näyttelynä tunnettu katselmus kiersi Eurooppaa ja oli esillä Suomessakin, ajatuksena eheyttää ja kohottaa maailmansodan jälkeisten sukupolvien mielialaa ja luoda toivoa. Näyttelyssä esillä ollut perhekuva 1953 vihitystä Lucienne vaimosta ja vastasyntyneestä tyttärestä sekä kissasta lepäilemässä sängyn päällä sulatti amerikkalaisten sydämet. Suositun kuvan myynneillä Erwitt maksoi myöhemmin lastensa koulutukset.

Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisen kylmän sodan aikana Erwitt onnistui kuvaamaan tapahtumia, jotka nostivat hänet Amerikan johtavien reportaasikuvaajien joukkoon. Moskovassa 1957 hän ensimmäisenä länsimaisena toimittajana kuvasi lokakuun vallankumouksen vuosipäivän paraatia. 1959 Erwitt oli jälleen Moskovassa, nyt kuvaamassa yksityisen yrityksen toimeksiannolla amerikkalaisia jääkaappeja keittiöosastolla Amerikan kansallisessa teollisuusnäyttelyssä (American National Exhibition ANE). Paikalle ilmestyvät USA:n varapresidentti Richard Nixon ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Nikita Hrustsov. Erwittin tilanteesta ottamat "Väittely keittiössä - Kitchen debate" -kuvat muodostuivat kylmän sodan symboleiksi. Mestarillisista henkilökuvista on mainittava J.F.Kennedyn ja Fidel Castron muotokuvat sekä tunnettu sarja Marilyn Monroesta tuuletussäleikön päällä helmat hulmahtaen Kesäleski (Seven Year Itch) -elokuvan kohtauksessa.

Kenties tunnetuimmaksi Elliott Erwitt on kuitenkin tullut sympaattisista koirakuvistaan, jotka eivät ole kuvia koirista, vaan kuvia inhimillisyydestä. Hänen ensimmäinen koirakuvansa julkaistiin 1946. Siihen hän oli kuvannut maan tasolta villatakkiin puetun chihuahuan. Emännästä näkyvät vain jalat, ja muu jää arvoitukseksi. Erwitt on käyttänyt tätä koiraperspektiivia myös monissa mainoskuvauksissaan. Yli 70 vuoden uransa aikana Erwitt on tehnyt muotokuvia, mainostoimeksiantoja, artikkelikuvituksia ja reportaaseja ympäri maailmaa. Valokuvauksen ohella Erwitt on tehnyt myös elokuvia. 1970-luvulla dokumenttielokuvia, kuten palkittu Glassmakers of Herat, 1977. 1980-luvulla hän teki komedioita ja satiirisia TV-ohjelmia Home Box Officelle (HBO).

Taiteilija tänään

Toimeksiantojen ohella Erwitt on kuvannut itselleen omia kuvia, ´snaps´, kuten hän niitä kutsuu. Näistä omista kuvista on syntynyt tuhansia vedoksia sisältäviä arkistoja, joista hän ammentaa materiaalia valokuvakirjoihinsa sekä näyttelyaineistoiksi. Kiireinen Erwitt työskentelee edelleen aikakausilehdille, teollisuuden ja kaupan asiakkaiden mainoksille, ja hän pyhittää vapaa-aikansa kirjojen ja näyttelyiden luomiseen. Tänään hänen kuviaan on kaikkialla maailman merkittävissä museoissa ja kokoelmissa. Hän on myös julkaissut useita kymmeniä kirjoja, viimeisimpänä Cuba ja Pittsburgh (2017). Elliott Erwitt on palkittu merkittävästä elämäntyöstä useamman kerran: 2011 International Center of Photography "Lifetime Achievement Infinity Award", 2015 Sony World Photography Award "Outstanding Contribution to Photography" , 2007 The Lucie Award Carnegie Hall New York "Lifetime Achievement", ja viimeisimpänä 2017 Arabiemiraattien Dubaissa jaettava kunniapalkinto HIPA Appreciation Award.

magnumnettiin copy.jpgfortenettiin.jpg